Kaikki ei aina mene niin kuin suunnittelee... Meidän isi halusi lakkakakun, mutta halusin keksiä siihen jotain uutta ja ajattelin tehdä sellasen kieputuskakun. Sitä varten leivoin perjantai-iltana kääretorttupohjan, koska lauantain olisimme menossa, enkä silloin kerkeäisi. Peitin kääretorttupohjan leivinliinalla, ettei isäntä näkisi sitä. Lauantai-iltana tulimme kotiin, käytiin saunassa ja laitettin lapset nukkumaan ja aloin täyttää kakkua. Yhtäkkiä tajusin, että hetkinen, en kyllä muista ollenkaan, että olisin pohjaa "paketoinut" tms. Katse baaritasolle, jolle olin pohjan nostanut ja peitellyt... siellähän se oli... päällä oli pari lehteä sekä miehen rahapussi ja kännykkä! Että hyvin oli naamiointi onnistunut! Nostin liinan pois ja alta paljastui kuivaksi koppuraksi mennyt pohja, jossa lisäksi oli pojan kädenkuva painettuna (kun tyynyliinaan laitettiin jalanjäljet, niin kakkuun sitten kädenjälki?), sekä reunoista oli joku "hiiri" käynyt nakertamassa! 

Vähän näkyy nuo sormenpainaumat tuossa, kun tarkkaan katsoo ja koemaisteltu reuna. ;)

Onneksi muistin, että pakastimessa on yksi tavallinen kakkupohja. Vein kakkupohjan saunan lauteille jälkilöylyihin sulamaan ja tein ensin voileipärullan.

Lakkakakkuun täytteeksi laitoin pakastelakoista hillosokerilla keittämääni hilloa, joka oli aivan überhyvää, sekä vanilliinikreemiä 1½ dl jauhetta/ 5 dl vettä.

Sunnuntaiaamuna heräsin ennen muita ja menin kodinhoitohuoneeseen vatkaamaan kermaa, ettei muut heräisi. Siellä on lattialämmitys ja oli tosi lämmin. Ykskaks kerma oli jo melkein voita! Samantien kun sain lakat kakun pinnalle ja hyytelösokerikiilteen päälle poika heräsi ja tuli innoissaan, että nyt koristellaan kakku! Halusi välttämättä pursottaa yhdessä ja enhän minä hennonut kieltää, kun itse olin puhunut, että aamulla sitten koristellaan kakku. Vähän matkaa pursotettiin reunoja ylösalas ja sitten heräsi vauva! Pursotus jäi kesken ja lähdin hakemaan vauvaa, ettei isi herää. Sillä aikaa poika oli jatkanut pursotuksia osin lakkojen päälle! Kermaa oli vähän joka paikassa. Tuskaisena sitten pursottelin nopsaan kakun loppuun ja juuri ja juuri kerma riitti.

Visioni oli hieno korkea kakku hienoin pursotuksin ja leikatessa olisi ollut kivan näköinen. Mutta toisaalta, riittäähän se, että se on hyvää ja rakkaudella saajalleen tehty. Ja isi oli oikein tyytyväinen lopputulokseen!