Vaihdoinpa minäkin sivupohjaa. Tuo vanha kiiltokuva on aivan ihana ja niin tuttu lapsuudesta. Monta albumillista on kiiltokuvia vieläkin tallessa. Siskon kanssa meillä kummallakin oli omat albumit ja omat kuvat. Niitä sitten välillä vaihdeltiin, mutta usein kävi niin, että kuvat olivat niin "leimautuneet" omiksi, että ne piti vaihtaa kohta takaisin. Luultavasti tämä kyseinen kuva on siskon albumissa, sillä hyvin vahvasti tulee hän mieleen kuvaa katsoessa.

Nykyisin kaupoissa on aika pienet valikoimat kiiltokuvia, mutta on hauska huomata, että edelleen samat vanhat kuvat siellä on. Omia vanhoja kiiltokuviani en käytä mihinkään, vaan voin sitten joskus antaa "perinnöksi" tyttärelleni. Korttiaskarteluihin olen ostanut kaupasta uusia kiiltokuvia.

Lapsena meillä oli myös muistokirjat, joihin sukulaiset ja tutut kirjoittivat runon tai muun muiston ja liimasi kiiltokuvan. Siskon kanssa sitten revimme tai leikkelimme kiiltokuvat muistokirjasta pois, että saimme lisää kuvia albumeihimme!!!! Voi että on harmittanut jälkeen päin, olisi ihanaa, jos ne olisivat vieläkin tallessa ehjinä! Joitain värssyjä sieltä tulee heti mieleen...

"Kun kirppu puree sinua, niin muista silloin minua. Jos se puree kovasti, niin sinusta tulee rovasti!"

"Kissa istui ikkunalla, kutoi pientä sukkaa. Älä itke M-rukka, itkus menee hukkaan."

"Ystävyys on kuin pikkuinen ukko, jolla on taskussa avain ja lukko. Niillä se sitoo ystävät yhteen, niin kuin maamies pellolla lyhteen."

"Ole aina iloisella päällä, niin kuin kissa liukkaalla jäällä."

"Kun ruusu kuihtuu, niin hoida liljaa. Kun äiti suuttuu, niin ole hiljaa!"

Nykyajan lapsilla on sitten tarrat ja tekstiviestit... Onkohan heillä mitään vastaavaa, mitä muistelevat kymmenien vuosien päästä? Nykyisin kun on niin paljon kaikkea ja vaihtuvuus on niin nopeaa. Uudet jutut ovat in vain hetken, kun jo uutta ja ihmeellisempää tulee tilalle.

Jahas, taas venähti uuden päivän puolelle... Aina menee niin myöhäseen tuo nukkumaanmeno ja sitten aamulla väsyttää. Mutta kun tuntuu, että on pakko saada olla vähän aikaa ihan itsekseen kun lapset ja mies nukkuu. Täytyy saada olla ihan vain minä itselle, eikä aina vaan äiti lapsille tai vaimo miehelle.

Kiitos Herkulle ihanasta sivupohjasta, se nostattikin paljon muistoja ja ajatuksia mieleen.