2-vuotiaan pojan kanssa yhdessä teimme hänelle grillattavaksi vartaita. Oli ihan onnessaan, kun sai itse työntää ainekset tikkuun ja lähti sitten isin kanssa ulos grillaamaan.

Vartaissa on keitettyjä perunoita, lihapullia ja grillimakkaraa palasina. Olis kannattanut sivellä vartaita miedolla grillauskastikkeella (vaikka vain öljyä ja grillausmaustetta), koska lihapullat ja perunat kuivuivat aikalailla. Maistuivat pojalle kuitenkin ihan näinkin, kun lisäsi perunoihin vähän margariinia ja lihapullille ja makkaralle vähän ketsuppia.  

Kovasti olisi äidin tehnyt mieli laittaa kasvistakin väliin, mutta ei kelpuuta mitään! Vain tuorekurkkua joskus syö. No onneksi keitoissa yleensä menee, jos muussaa ettei erota niitä ja kasvissosekeitto on kuitenkin herkkuruokaa! Mistähän se kasviskammo lapsille oikein tulee? Kun kuitenkin kasviksilla yleensä aloitetaan kiinteiden syönti. Ja hyvin maistuivatkin kasvissoseet yli vuoden ikään asti. Sitten yhtäkkiä jossain vaiheessa alkoi kaivelemaan lautaselta kasviksia pois. Jos keitosta huomaa vaikka porkkananpalan, niin toteaa vain, että "siinä on porkkana" ja alkaa tehdä lähtöä pöydästä.  Raakanakaan ei syö muita kasviksia kuin sitä kurkkua. Pureskelee vähän yllytettynä, mutta sylkäisee sitten pois. Me vanhemmat kuitenkin pyrimme syömään joka ruoalla jonkinlaista kasvista, joten ei pitäisi esimerkin puutteestakaan johtua. Onkohan tämä vain jokin vaihe? Tosin itsekin olin kasviskammoinen melkein aikuisikään asti. Varsinkin kaikki keitetyt vihannekset kiersin kaukaa, tuoreena sentään söin. Syökö muiden kaksivuotiaat kasviksia?